Tunnearvo ja rahallinen arvo

A cartoon by Chon Day, published in the Wall Street Journal in 1991.

Ostin kerran ebaylta kaksi pilapiirrosoriginaalia. Niiden piirtäjä oli mm. New Yorkeriin kuvia tehnyt Chon (Chauncey) Day (1907–2000). Hänet muistetaan etenkin piirroksista, joiden päähenkilönä oli munkki nimeltä Brother Sebastian.
Piirrosten mukana tuli tarina. Myyjä kertoi, että eräänä päivänä hänen talonsa pihalle oli kurvannut kadulta auto. Ulos astui vanha herra, jolla oli juhlavaatteet päällä. Hän sanoi, että oli vaimonsa kanssa menossa häihin, mutta autosta oli puhjennut rengas.
Talon omistaja vaihtoi auton renkaan, koska kuljettaja oli ikämies ja tällä oli parhaat päällä. Vanha mies kiitteli kovasti ja jatkoi matkaansa.
Parin viikon päästä postissa tuli kirje, joka sisälsi kaksi pilapiirrosta ja pienen kirjelapun.

 

Muistelen maksaneeni pilakuvista 50 dollaria. Siis $ 25 per alkuperäinen, käsin tehty piirros. Minusta jo tämän tarinan tunnearvon olisi pitänyt olla myyjälle enemmän, kuin hänen näistä saamansa rahallinen korvaus.
Tämä liittyy populaarikulttuurin keräilyn ja arvostuksen suhteen olennaiseen asiaan. Keräilyn kohteilla on monenlaista arvoa: tunnearvoa, nostalgia-arvoa, kulttuurillista arvoa, historiallista arvoa, sekä sitten sitä rahallista arvoa.
Usein vain on niin, että se rahallinen arvo voi olla näistä mitättömin. Olen huomannut, että Suomessa monista asioista ihmisten tyypillinen reaktio on supattaa: "Ooo, tuo on varmaan todella arvokas". Mutta näille ihmisille ei tulisi mieleenkään kysyä, kuinka paljon kohde tosiassa oikein maksaisi, saati sitten käydä paikassa, jossa sellaisia on myynnissä. Niin tehdessä yllätys saattaa nimittäin olla melkoinen: "todella arvokkaitten" asioiden arvo on meilläkin usein rahassa mitattuna vain pari kymppiä.
Kun minä puolestani olen sitä tyyppiä, joka tonkii näitä kaikennäköisiä huutokauppoja ja kirpputoreja, olen tietysti itse hyötynyt tästä asetelmasta kovasti: minä olen saanut haltuuni melkoisen määrän näitä "todella arvokkaita" kulttuuriaarteita ihan pilkkahinnalla. Mutta aina välillä ihmetyttää, että eikö näillä kohteilla tosiaankaan ole toisille edes tarinoina ja muistoina enempää arvoa, kuin ne pari kymppiä.

A cartoon dated 1993.

* * *

I bought these two Chon Day cartoons on ebay for $50. The seller had helped the elderly artist change the tyre of his car on his way to a wedding. These cartoons arrived with a thank you note in the mail a few weeks later. On occasions like this, I wonder if the story and memory alone shouldn't be worth more to the seller than the few bucks they get for selling the art.