maanantai 25. elokuuta 2014

Tunnearvo ja rahallinen arvo


A cartoon by Chon Day, published in the Wall Street Journal in 1991.


Ostin kerran ebaylta kaksi pilapiirrosoriginaalia. Niiden piirtäjä oli mm. New Yorkeriin kuvia tehnyt Chon (Chauncey) Day (1907–2000). Hänet muistetaan etenkin piirroksista, joiden päähenkilönä oli munkki nimeltä Brother Sebastian.
Piirrosten mukana tuli tarina. Myyjä kertoi, että eräänä päivänä hänen talonsa pihalle oli kurvannut kadulta auto. Ulos astui vanha herra, jolla oli juhlavaatteet päällä. Hän sanoi, että oli vaimonsa kanssa menossa häihin, mutta autosta oli puhjennut rengas.
Talon omistaja vaihtoi auton renkaan, koska kuljettaja oli ikämies ja tällä oli parhaat päällä. Vanha mies kiitteli kovasti ja jatkoi matkaansa.
Parin viikon päästä postissa tuli kirje, joka sisälsi kaksi pilapiirrosta ja pienen kirjelapun.

 


Muistelen maksaneeni pilakuvista 50 dollaria. Siis $ 25 per alkuperäinen, käsin tehty piirros. Minusta jo tämän tarinan tunnearvon olisi pitänyt olla myyjälle enemmän, kuin hänen näistä saamansa rahallinen korvaus.
Tämä liittyy populaarikulttuurin keräilyn ja arvostuksen suhteen olennaiseen asiaan. Keräilyn kohteilla on monenlaista arvoa: tunnearvoa, nostalgia-arvoa, kulttuurillista arvoa, historiallista arvoa, sekä sitten sitä rahallista arvoa.
Usein vain on niin, että se rahallinen arvo voi olla näistä mitättömin. Olen huomannut, että Suomessa monista asioista ihmisten tyypillinen reaktio on supattaa: "Ooo, tuo on varmaan todella arvokas". Mutta näille ihmisille ei tulisi mieleenkään kysyä, kuinka paljon kohde tosiassa oikein maksaisi, saati sitten käydä paikassa, jossa sellaisia on myynnissä. Niin tehdessä yllätys saattaa nimittäin olla melkoinen: "todella arvokkaitten" asioiden arvo on meilläkin usein rahassa mitattuna vain pari kymppiä.
Kun minä puolestani olen sitä tyyppiä, joka tonkii näitä kaikennäköisiä huutokauppoja ja kirpputoreja, olen tietysti itse hyötynyt tästä asetelmasta kovasti: minä olen saanut haltuuni melkoisen määrän näitä "todella arvokkaita" kulttuuriaarteita ihan pilkkahinnalla. Mutta aina välillä ihmetyttää, että eikö näillä kohteilla tosiaankaan ole toisille edes tarinoina ja muistoina enempää arvoa, kuin ne pari kymppiä.


A cartoon dated 1993.

* * *

I bought these two Chon Day cartoons on ebay for $50. The seller had helped the elderly artist change the tyre of his car on his way to a wedding. These cartoons arrived with a thank you note in the mail a few weeks later. On occasions like this, I wonder if the story and memory alone shouldn't be worth more to the seller than the few bucks they get for selling the art.

maanantai 18. elokuuta 2014

Ilta-Sanomien pilapiirros Ukrainasta

Ilta-Sanomissa 16.8.2014 julkaistu piirros.
 
Viikonlopun Ilta-Sanomissa (16.8.2014) oli tekemäni pilapiirros Ukrainan tilanteesta. Viikonlopun aikana kuva levisi sosiaalisessa mediassa, niin että Twitterin kautta sitä nähtiin myös paikan päällä Ukrainassa.
Kuva syntyi poikkeuksellisen nopeasti perjantaina. Idea tuli kuunnellessani puolen päivän aikaan National Public Radion uutisia Yle Mondolta ja otsikoissa olivat toisaalta Ukrainan konflikti ja toisaalta Afrikan Ebola-epidemia, jota on mukana torjumassa Lääkärit ilman rajoja -järjestö. Kun nämä törmäytti yhteen, syntyi piirroksen idea aika lailla itsestään.


Pieni layout-luonnos ja mallikuvia.

Tulin maininneeksi ideasta Ilta-Sanomiin ja harmittelin, että ajankohtainen juttu ei taida enää viikonlopun lehteen ehtiä. Siellä oltiin kuitenkin toista mieltä: minulle annettiin neljä tuntia aikaa.
Se oli sen verran kireä aikataulu, että en edes ehtinyt jäädä stressaamaan, olisiko kuvan tekeminen siinä ajassa mahdollista vai ei – oli vaan ruvettava saman tien tekemään. Tein ensin nopean layout-hahmotelman ja sitten etsin netistä muutamia lähdekuvia malliksi. Sitten olikin vain heittäydyttävä suoraan itse piirroksen tekoon, ehtimättä murehtia sen enempää.


Lopullisen kuvan lyijykynäluonnos.

Lyijykynäpiirrosta tehdessäni keksin, että kun kuvassa tulee etualalle yhden kuorma-auton peruutuspeili, siitä voisi heijastua autokolonnan jatkuminen toiseen suuntaan. Jatkoin samaa ideaa myös vartiokopin ikkunoissa. Näin kuvaan sai lisättyä viitteen autojonon pituudesta, vaikka varsinaisessa kuvassa näkyy vain muutama auto.
Koska tykkään panostaa kuvieni huolelliseen tussaamiseen, on se minulla yleensä piirroksen työläin vaihe. Tässä kuvassa se jännitti eniten, sillä aikaa oli vain vähän ja kuva oli aika yksityiskohtainen.
Ilahduttavaa kyllä, työ eteni hyvin ja sain tehtyä aikarajan puitteissa huolellisemman tussipiirroksen, kuin olisin ehkä edes kuvitellut mahdolliseksi.


Lopullinen tussipiirros. Sivellin ja pullomuste paperille, 17 x 28 cm.


Aikaraja tuli sitten vastaan siinä, että kuvan väritys jäi karkeammaksi, kuin ehkä olisin halunnut. Lehti yllätti myös siinä, että kuva julkaistiin suuremmassa koossa, kuin olin ennakoinut: koko sivun levyisenä, lähes piirroskoossa. Hiukan punastelin sitä katsoessani, että toivottavasti kuva kantoi koko sen tilan, joka sille oli annettu.
Ilmeisesti kuva tavoitti yleisönsä: lehdestä otettua valokuvaa on jaettu sosiaalisessa mediassa, myös Ukrainassa. Laitan kiinnostuneille oheen kuvan myös englanninkielisillä teksteillä.

* * *

Last weekend's Ilta-Sanomat (Aug. 16, 2014) printed a cartoon of mine, relating to the situation in Ukraine. Over the weekend, a photo of the cartoon has been shared in social media, also reaching Ukraine itself.
The cartoon came about very quickly on Friday: I only had four hours to work on it, start to finish.
Here it is with English captions. You can also find it on Twitter, @jyrkivainio.


Cartoon published in Ilta-Sanomat, Aug. 16, 2014.

perjantai 1. elokuuta 2014

20 vuotta julkaistuna piirtäjänä

Piirtämässä kuvia partioleirillä Sveitsissä kesällä 1994.


Tänään tulee täyteen 20 vuotta piirroksesta, josta katson julkaistun urani piirtäjänä alkaneen.
Kesällä 1994 olin 16-vuotias ja partion suurleirillä Sveitsissä. Piirtelin huvikseni kuvia kavereille leirin tapahtumista, etenkin leirillä jaettujen kangaskassien kylkiin. Huomasin, että huopakynä tarttui niihin mukavasti, niin että oli helppo tehdä niihin eräänlaista drybrush-sävytystä.
Eräänä päivänä meidän Suomi-osastollamme piipahti leirin lehden päätoimittaja. Niin kuin suomalaisillakin suurleireillä, kyseessä oli "oikea", paperille painettu päivittäinen sanomalehti.
Hän pyysi minua piirtämään kuvan heidän lehteensä. Leirillä oli tavoiteltu Guinnessin ennätystä rakentamalla maailman pisin riippusilta, joten tein piirroksen siitä.
Kuin sattumalta, minulla oli myös ammattimaiset piirrosvälineet rinkassa mukana. Edellisenä kesänä 1993 olin saanut kielikurssilla Englannissa käsiini ensimmäisen Winsor & Newton -siveltimeni. Olin talven aikana piirtänyt sillä pari kuvaa, mutta nyt loksahti kerralla monta palikkaa kohdalleen: piirsin ensimmäistä kertaa sarjakuvastripin siveltimellä ja se painettiin oikeaan sanomalehteen.
Lehdellä oli myös omakin piirtäjä, mutta hänen piirroksensa jäi sinä päivänä lehdestä väliin. (Se olisi pitänyt ehkä osata ottaa varhaisena opetuksena siitä, miten ihmisiä saatetaan tällä alalla kohdella...)
Muutamaa päivää myöhemmin ostin, samalla matkalla, uuden Winsor & Newtonin siveltimen. Series 7 -mallia, kokoa nolla. Se on ollut keskeisin piirtotyökaluni siitä lähtien.


Ensimmäinen julkaistu partio-sarjakuvani. Tussi ja korjauslakka paperille, 28 x 9 cm, 1.8.1994.


Päästyäni kotiin piirsin leirin tuomista ideoista syksyn aikana kymmenen strippiä lisää. Niiden avulla sain seuraavana keväänä ensimmäisen vakituisen julkaisupaikkani turkulaisessa Aamuset-lehdessä. Aamusten sarjaa ei ihmeemmin kannata muistella – mutta partio taas on säilynyt yhtenä piirrosteni kestoaiheena siitä lähtien. Samaisten partiostrippien voimalla olin nimittäin myös piirtäjänä kotimaisen Loisto-suurleirin lehdessä kesällä 1996 ja sieltä minut poimittiin tekemään sarjakuvaa Partio-lehteen.
Sarjani Närhivartio on ilmestynyt Partio-lehdessä siitä lähtien: tänä keväänä siitä ilmestyi sattumalta juuri sadas jakso. Sen yhteydessä lehdessä julkaistiin pieni haastattelu, joka on nähtävissä digimuodossa täällä. Myös useimmat näistä vuoden 1994 stripeistä on sittemmin nähty Partio-lehdessä.

* * *

Today marks the 20th anniversary of what I concider the start of my career as a pulished cartoonist. I was 16 years old and on a scouting jamboree in Switzerland. A strip of mine was printed in the camp newspaper. This was the first time I had drawn a comic strip with a brush – and my first public drawing featuring scouts. I have been drawing for the scouts ever since: this spring, my series Närhivartio in the Finnish scout magazine Partio featured its hundreth episode.